Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuvagalleria
(11 kuvaa)

<--Edellinen 5 / 11 Seuraava-->
kuva5.jpg
[Täysikokoinen kuva]

KUVA 5: Mappi123 välittää psyykkaukseen osallistuneelle nuorelle kohdehenkilön terveisinä: ’Annan anteeksi’. Näiden ‘esitysten’ taustalla on tyypillisesti painostusta. Nuoruus kannattaa satsata tärkeämpiin asioihin. Tulevaisuus ja elämä on pelissä.
   -Tehostekuva kahviopsyykkauksesta on viitteenomainen, ei liity suoraan alla oleviin teksteihin.

#kafkamaista juhlatunnelmaa - osa1:
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee - kuuluu sanonta.
En tee selkoa näistä tapahtumista siksi, etten pystyisi antamaan anteeksi ja menemään eteenpäin, tai että kosto tai kauna olisi motiivini.
   Kyse on kafkamaisista, toisten henkilöiden henkilökohtaiseen elämääni luomista mysteereistä, jotka ovat jääneet vaille selityksiä, ja tarpeelliseksi näiden auki kirjoittaminen tekee se, että vainoaminen ja uhkien rakentaminen toisten elämään on edelleen akuutti teema, ja kyseisellä  mysteerillä voisi olla yhteiskunnallisesti laajempaa merkitystä. On tarpeellista, aukenevien taustatietojen valossa, peilata nykyisyyttä ja tarkistaa suuntaa ja tehdä tässä hetkessä tarvittavia korjaavia toimenpiteitä.
   Käsittääkseni selostus liittyy suomalaiseen asianajajaan, jonka tietoja olen selvitellyt vuosien kuluessa vasta paljon myöhemmin. Olisin halunnut ne asianomaiselta itseltäänkin tarkistaa, mutta en saanut minkäänlaista vastausta pariin kolmeen sähköpostitse (pitemmällä aikavälillä) tehtyyn selvitysyritykseen (henkilön ollessa niinkin oikeusoppinut ja sivistynyt. Ymmärrän toki, jos saavutettu asema on arka?) Tarkoitukseni oli yhteydenottoyrityksillä - kuten avoimeen yhteiskuntaan kuuluu - pyrkiä selvittämään menneet mysteerit ja antaa toiselle mahdollisuus oman näkökulman esille tuomiseen (, mutta luultavasti - kuten ylimieliseksi ja välinpitämättömäksi tulkittavaan asenteeseen kuuluu - spottivalon alkaessa suuntautuessa ikävästi kohti, saatamme jälkikäteen kuulla meriselitykset, joilta olisimme viisaina voineet välttyä etukäteen?)
   Mennään siis nyt tällä metodilla ( - itsekin oikeusopiskelleena. Käsittelyä auttaa, että mappi123 on muutaman toimintavuotensa aikana ehtinyt eräänlaisena underground-tyyppisenä uutisväylänä, vainoamisen uhrien äänitorvena, entistä avoimemmin ja läpinäkyvämmin vakiinnuttaa asemansa.)
   Tehdyssä selostuksessa on kyse joko jonkin kolmannen tahon (ehkä jopa jonkin rikollisen taustatahon?) mustamaalauksella ja valheilla synnytetty tarkoituksellinen konfrontaatio osapuolten vahingoittamiseksi - mistä asianosaiset ovat jääneet väärinymmärrysten valtaan, tai suoranainen viranomaisten harrastama aim-tyyppisen metodin kohdentaminen henkilööni tai sitten ehkäpä vain se, että kyseinen asianajaja on toiminut asemastaan johtuneen värittyneen mielikuvituksensa valtaamana? Tässä nyt ainakin joitakin hypoteeseja…
   Joka tapauksessa, asuessamme vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa, Enossa, kaksi sen vuoden kesän suurta juhlaamme ex-puolisoni kanssa saivat kafkamaisen värityksen kuin en olisikaan ollut kansalaisena vapaassa länsimaassa nimeltä Suomi:
-valmistumiseni puhujakoulutuksesta kesäkuussa 2004 Kuopiossa ja;
-ex-puolisoni ystävättären hääjuhla kuukautta myöhemmin, Pyhäjoella
(Pyhäjoki on Raahen ja Kalajoen välissä, Kuopiosta reilu 300 km; taitaa olla muuten erittäin akuutti aihe tätä nykyä, ydinvoimalahanke venäläisine rahoituksineen… Olkaapa muuten tarkkana poliittisessa tilanteessa Ukraina-Venäjä. Venäjällä tulisi olemaan vahva intressi rakennettavan ydinvoimalan kautta Suomen Pohjois-Pohjanmaan länsirannikolle).
(Huom! Lukiessanne selostuksia muistakaa ettei minulla ollut tuolloin minkäänlaista käsitystä asianajajan henkilöstä tai taustoista. Havainnoin ainoastaan sen kafkamaisen tunnelman, joka luotiin ja jolla pilattiin suurelta osin juhlavaksi ja iloiseksi tarkoitettu juhla - kuten tapaan on kuulunut muutenkin vainoamisen vuosien keskellä. Selostusten luonne piirtyy selkeämmin molempien selostusten yhteisvaikutuksesta.)
-Kuopio, kesäkuu 2004
Kafkamaisten (orwellmaisten, miten vaan…) tunnelmista sain esimakua - muutaman vuoden häiriköinnin kohteena olemisen kokemusten ’viisastamana’ - automatkan alussa jo siinä vaiheessa kun kuskina toiminut puhujakollegani autoon tulleesta puhelustaan silminnähden huolestuneena, ilman mitään järkeviä selityksiä, ilmoitti yllättäen meille muille että vaihdammekin autoa, ja kaarsi matkan varrella olleelle bussipysäkille odottelemaan vaihdosta. (Muistaakseni emme autoa sitten vaihtaneetkaan.)
   Saavuttuamme valmistujaispaikan parkkipaikalle Kuopioon pistin mieleen seuraavan, meitä lähelle parkkeeranneen auton, jonka väellä näytti olevan hoppu peräämme.  Kun oman seurueemme kanssa kävelimme juhlapaikan pääoville vievää jyrkkää mäkitietä ylös, käännähdin ja tarkistin ohimennen näkymän takanamme - kuinka ollakaan - lähelle parkkeeranneen auton väki seurueessa muutamaa metriä takanamme (;asianajajan tuiman tarkkailevan katseen pistin merkille ja ihmettelin sitä juhlatunnelmaan ‘kuulumattomana‘).
   Kun käännähdin menosuuntaan uudelleen havaitsin ennen pääovia, vasemmalle pysäköidystä autoryppäästä, peruuttavan juuri edessämme tielle AIE-rekisterinumerolla olevan henkilöauton (; jollaisen käyttäminen uhrin läheisyydessä ajoituksellisesti on erittäin tyypillistä ahdistelijoiden masinoimissa ‘psyykkauksissa‘). Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: olivatko juuri selostetut tapahtumat toisistaan irrallisia, omalla kompetenssillaan toteutuneita tapahtumia vai ei? Joka tapauksessa näytti olevan ilmeistä ottaa (jostain ihmeen syystä) kontrolliin jo pitkään ahdisteltu uhri ja myös osoittaa asiaintila hänelle piilosadistisin psyykkausmetodien keinoin. Juhli ja iloitse siinä sitten  itselle merkityksellisessä juhlassasi ( ,kunhan olet selvillä, että ‘big-brother-kuka-sitten-lieneekään’ valvoo)!
-Pyhäjoki, heinäkuu 2004
Tulimme ex-puolisoni kanssa kirkkoon hyvissä ajoin, että saamme valita rauhassa paikkamme. Ihmisiä ei ollut ehtinyt tulla vielä kovin paljon paikalle, kun käännähdin katsomaan minkälaista väkeä tai ketä kaikkia paikalle on jo ehtinyt. Muutaman rivin verran takanamme tyhjää, sitten seurue istumassa kohdallamme - joka jäi jostain syystä mieltä vaivaamaan.
   Jostain se vaan tupsahti mieleen, ja yhtäkkiä tajusin, että siinä täytyi istua sama pariskunta kuin Kuopiossa - isännän (asianajajan) tunnisti itselleen ominaisista piirteistään, mutta seuralainen oli tyylitellyt itseään melkein kuin ‘toiseksi henkilöksi‘. (Mitä ihmettä?! Kaukana Savosta ihan eri suunnalla, muutamaa kymmentä päivää myöhemmin - ja taas takanamme!… Juhli, juhli - kunhan olet selvillä, että…??? Oliko ne siviilipoliiseja? Ulkoinen habitus olisi voinut antaa viitteitä sellaisesta, kun asioita katsoi nyt näiden ’yhteensattumien‘ valossa. Myöhemmin sain selville, että pariskunta oli ex-puolison ystävättären tuttuja. Siinä selitys läsnäololle? Mutta ei se selittänyt kuitenkaan sitä kafkamaisen ahdistavaa käyttäytymistä…)
   Varsinainen hääjuhla pidettiin toisaalla. Kafkamaista edelleen, että seurueen autot saapuivat juhlapaikan pihaan meidän jälkeemme. Kun menimme katselemaan tuotuja häälahjoja ja vieraskirjaa, pariskunta tuli siihen. Tuohtuneena ja ahdistuneena puuskahdin ex-puolisolleni, että mennään rannalle kävelemään (jonka äärellä juhlapaikka oli). Pariskunta seurasi perässä  - ketään muuta ei ollut tuolloin lisäksemme siellä - ja jäi jonkin matkan päähän seisoskelemaan, mutta mitään asiaa heillä ei näyttänyt vieläkään meille olevan. Tarkkailu, ahdistelu - siltä se tuntui enkä muuksi voi sitä vieläkään luonnehtia.
   Ei siis rauhaa rannallakaan, joten päätimme palata juhlapaikalle. Minä puuskahdin ahdistuksissani ex-puolisolleni - että pariskuntakin ohi käydessämme kuulisi ja vastaanottaisi vastalauseeni moiselle piinaamiselle - jotain että, “Tää on kuin joku vankileirien saaristo, piilo-neuvostoliitto!” ( - millä viittasin Neuvostoliitossa vainottuun kirjailijaan ja toisinajattelijaan ‘Solsenitsyyn‘, minkä viittauksen oletin pariskunnan tarpeeksi kultturellina pystyvän pyydystämään).
   Liiemmälti emme pariskuntaa sitten nähneetkään, mutta senkin jälkeen joiltakin seurueen tärkeältä näyttäviltä kravattiherroilta sain tuikean mustanpuhuvia tuijotuksia. Arvioin tuolloin, että jotain kansainvälisissä vesissä uiskentelevaa porukkaa kukaties - ehkä viranomaisia. Mutta miksi tämä vihamielisyys?
Oli hääjuhla, kesän kukkeinta aikaa. Aurinko näytti paistavan.

[P.S. asianajaja on toiminut valvontalautakunnan jäsenenä]

#kafkamaista juhlatunnelmaa - osa2:
Avioeron masinoimalla  hajotettuun - kuten uskallan varmuudella sanoa - edelliseen, yli 15 vuotta kestäneeseen avioliittoon, myönsi pohjalainen tuomari vuonna 2009 - aprillipäivänä (kuinka ollakaan!). Vitsi ei ollut vielä tässä. Sen allekirjoittanut älysi itsekin vasta vuosia myöhemmin vanhoja eropapereita selaillessaan.
   Jotta idea aukenisi, tekaistaan eropäätöksen antaneen tuomarin kuvitteelliseksi nimeksi - oikeaa nimeä vastaamaan - sukupuolineutraali, Keisla Hätönen. Vitsi, aprillipäivän lisäksi (joka tunnetaan yleisesti siis pilailu- ja narrauspäivänä), on siinä, että puolisosikin, josta sinut erotettiin, on Keisla (etunimeltään), ja tuleva uusi kumppanisi, jonka löydät elämääsi seuraavana vuonna, on sukunimeltään Hätönen (kuin eropäätöksen antaneen tuomarinkin, vaikka ei sukua olekaan) - vaikka sinulla itselläsi ei ole tuossa vaiheessa uudesta kumppanistasi, saati tämän nimestä minkäänlaista hajuakaan.
   Blogin puolella toisaalla puhutaan ‘kuiskausmetodista’. Sen rooli astuu selkeästi tässä ‘avioero’-vitsin loppuhuipentumassa - jonka jälkimaku on tarkoitettu jäämään uhrin suuhun sopivan katkeransuloisena viipyilemään. Turhaan ei kyseinen artikkeli ole pantu jakoon.
   Salakuuntelua ja uhrin seurantaa työkaluina käyttävälle peluriverkostolle uhrilta saatu ’feedback’ on oleellista uutta pelimateriaalia. Kohdeihmistä - nämä maanpäälliset narsisti-despootit - pitävät muovailuvahanaan. Empirian keinoin imperiaa vastaan -artikkeli on tarkoitettu avaamaan nimenomaan tätä perverssiä peluriportaan harjoittamaa aspektia.
    Se loppuhuipentuma: Ex-puolison elämään löytynyt uusi kumppani - kappas vain - on kuin onkin nimeltään mitä ilmeisimmin sanainspiraatio uhrin peluriverkostolle ‘salakuunteluun’ puhumista viittauksista, Paavo Lipposen eräistä tunnetuista sanoista orsineen ja nahkureineen…
   Ja juuri näin se toimii! Tämä taustamasinointia ja manipulaatiota harrastava peluriporras ei viihdy pelikonsolien ääressä. Peluriportaalle on tärkeää saada osoittaa valtansa. Elävä materiaali, todelliset elämänkäänteet ovat pelikohteina sen mielestä paljon kiinnostavampia. Käsikirjoitus duunataan siihen malliin, että kertojana uhri leimautuu satuja ja tarinoita keksiväksi paranoidiksi. Tämä on myös avainhavainto.

[P.S. kyseinen ‘erotuomari’ on toiminut saman valvontalautakunnan jäsenenä kuin edellinen asianajaja]

#kafkamaista juhlatunnelmaa - osa3:
Tunnen myös erään kolmannen oikeustieteen asiantuntijan yliopistovuosiltani. Häntä olen arvostanut jo silloin eikä mielipiteeni ole toistaiseksi muuttunut.
[P.S. Hän on toiminut samoin - samaisen valvontalautakunnan jäsenenä.]

#kafkamaista juhlatunnelmaa - osa4: Kun edellinen kahden yksityisen kansalaisen pitkällinen avioliitto saatiin gang stalking -metodilla särjettyä, uuden perustamistakin yritettiin hankaloittaa, ehkä estääkin, ja pitää kansalaisten vihkiaikeita pilkan kohteena, metodologialle tyypillisellä hienovaraisella pirullisuudella. Tässäkin säätöä tehtiin osin viranomaisvetoisesti! (Jälkikäteen on helppo tietysti väittää - kuten aina ja jatkuvasti - että kurjaa huonoa tuuria jälleen, mitä sitä nyt hiuksia halkomaan - ettei kenenkään muun hälytyskellot soisi eikä älyttäisi, miten pahasti vitsaus yhteiskuntamme rattaisiin onkaan pesiytynyt. Vitsaus, jossa jokin kummallinen pelko pistää ihmiset rähmälleen ja syömään kädestä…)
   Asianomainen vihittävä meni, nimittäin, maistraattiin avioliiton solmimista edeltävää esteettömyystodistuskaavaketta kysymään. Virastoon vievälle hissille kuljettiin suuren ala-aulan kautta, joka oli sillä kertaa typösen tyhjä muuten, paitsi se tutuksi tullut pelureiden perverssi psyykkauskoodi (keltainen - ‘me tiedämme ja kerromme sen sinulle’) odottamassa: nuori emäntä pikkulapsen kanssa, emännällä muistin mukaan kirkkaankeltaiset jalkineet jalassa, reitillä pikkulapsen kanssa ‘lepolassessa’ istumassa. Lapsi luultavasti ‘suojuksena’, ettei tultaisi mitään sanomaan - että siinä tapauksessa uhri leimautuisi kummalliseksi lapsia säikytteleväksi änkyräksi. (Poliisiaseman aula oli heti siinä vieressä. Noutokin kävisi nopeasti! Eikä varmaan sen bulvaanipsyykkaaja-äidin…)
   Maistraatin tiskillä yläkerroksessa saatiin tarvittava kaavake ja virkailijan asiantuntevat neuvot: yhden todistajan allekirjoituksella ja nimen selvennyksellä pitäisi palauttaa. Takaraivossa jokin kolkutteli, että eikös ainakin tähän mennessä ole kaksi todistajaa tarvittu - mutta lienee käytännöt digiaikana muuttuneet. Kyllä virkailija tiesi. Oli kuitenkin maistraatti. Perusjuttu.
  Äitykältä käytiin todistajan nimi ajelemassa, ja heti seuraavan asioinnin yhteydessä asianomainen vei planketin virastoon ja poistui tyytyväisenä kaupungille. Melkein Anttilan kulmille autolleen pääsi, kun soitettiin maistraatista perään. Oli nyt toinen virkailija. Asiakirja oli puutteellinen, kun oli vaan yhden todistajan allekirjoitus. Kaksi olisi vaadittu.
   Että tällainen viritys. Tuumasi asianomainen puhelimeen, että oli saanut virkailijalta ohjeen yhdestä todistajasta ja luotti viranomaisen ohjeeseen. Tätä kämmiä ei ottaisi kontolleen. Viranomaisvirhe. Tottahan olisi ottanut kahdet nimet, jos olisi vaadittu. Kävi ilmi, että asianomaista oli tullut palvelemaan (‘järjestetty’?) harjoittelija. (Arvio pitkästä kokemuksesta, että ohjeistettu kyseiseen ‘kämmiin’ - mitä ei tietenkään sanonut ääneen tälle virkailijalle. Kiusa se olisi pienikin kiusa. Vaivannäköä, ajanhukkaa ja aikataulujen sotkemisyrityksiä…) Asianomainen pysyi kannassaan. Virkailija viimein taipui. Asia sillä erää kuitattu.
   Tuli sitten se onnellinen päivä, että häitä oli järjestelty ja ajeltiin - tulevat puolisot, äitykkä ja yksi tädeistä - autolla hääpaikalle vihkimistä varten valmistautumaan. Outoa oli, kun asianomainen yritti soittaa matkalta vihkivälle pastorille - jos olisi tullut tähdellisiä viime hetken muutoksia ym. - että puhelin olikin kiinni: “…puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä…” Vihittävien tärkeimpiä päiviä, ja toinen on päättänyt olla tavoittamattomissa? Käytännöllistä - totta vie!
   Saavuttiin pelipaikalle. Asianomainen ei saanut mitään säällistä ‘meriselitystä’ kysymykseensä puhelimen kiinniolosta, päinvastoin jotain ympäripyöreän vähättelevää. (Asianomaisen hälytyskellot soivat tuossa vaiheessa. Ilmassa oli tyypillistä ’metodologista’ väreilyä. Uumoili, oliko pastorin puhelimeen soiteltu vaikkapa tarkoitushakuisia häiriöpuheluja tai tullut painostusta, että oli puhelin katsottu paremmaksi sulkea…?) Emme tiedä, kun emme tiedä.
   Vieraita alkoi saapumaan. Pastorin vaimon tilaamaa musikantti-seurakuntalaista (‘kanttoria’) ei ollut vielä naapurikaupungista kuulunut. Hääparilla oli yksi rakkaaksi tullut laulu, jonka olivat häälaulukseen kainosti toivoneet. Menivät, vihittävät, tuossa vaiheessa yläkertaan valmistautumaan ja pukemaan häävaatteita.
   Seisoessaan yläkerran käytävällä juhlatamineissaan käsikkäin odottamassa pastorin merkkiä astella alas juhlaseremoniaan, pastori käväisikin valistamassa, että kanttori ei sitten pääsekään.
  Niinpä. (Tämäkö oli puhelin-kiinni-metodin funktio? - josta siis pastorilla ei välttämättä ollut itsellään edes käsitystä. Häntä oli vain manipuloitu?: Oleellisen tiedon - kanttorista - pimittäminen. Mielipahan ja pettymyksen kylväminen viime hetkeen, juuri ennen vihkiseremoniaa. Ajoitus! Esirippu…)
   Joviaaleina kristittyinä hääpari nieli tietenkin harminsa, rakasta laulua ei nyt sitten tullutkaan. Suostuivat siihen, että pastori kaivoi jonkin CD-levyn, josta laittoi jonkin - hääparille ennestään tuntemattoman - kappaleen soimaan. Kerrankos  - tai kahdesti - sitä elämässä naimisiin mennään!
   Kysymme sinulta kanttori, näin jälkikäteen: Millä verukkeella (tai pelotteella) sinut hätisteltiin hääparia palvelemasta? Varmaankin jotain alibinkestävää, että härdelli ei ratkeaisi liitoksistaan? Nielimme pettymyksemme. Hääjuhla onnistui. Mutta surulliseksi vetää. Iso Kirja puhuu Hengestä, jota kutsutaan Totuuden Hengeksi. Totuus vaikuttaa keskinäistä luottamusta, ja luottamus on toimivien ihmissuhteiden a ja o.

***

 


 

 



1. 2. 3. 4. 5.

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
©2019 mappi123 - suntuubi.com